Metsästysseura Länsisiperianlaikat ry:n historian alkusanat

Alkusanat on tarkoitettu kaikille muistutukseksi ja kertomukseksi siitä, miksi tämä seura on perustettu.

Länsisiperianlaika on Venäjältä Suomeen tullut monipuolinen metsästyskoirarotu, joka Suomen historiansa alkutaipaleella oli yleisin laikarotu, niin kotimaassaan Venäjällä, kuin Suomessakin. Vahva riistavietti, kaunis ulkomuoto ja hieno luonne teki siitä nopeasti hyvin suositun suomalaisten metsästäjien keskuudessa. Moniriistakoirana ns. hiirestä hirveen, se soveltuikin hyvin monen metsästäjän tarpeisiin ja hyvän ohjattavuutensa ansiosta länsilaikan sai helposti syttymään niin lintujahtiin, kuin hirvimetsälläkin. Rohkeutensa ja ketteryytensä, kuin verenperinnönkin takia, länsilaika oli myös villisika ja pienpetojahdissa omaa luokkaansa, lisäksi oli koiria, jotka haukkuivat karhua hyvin.

Kuten useasti käy uusille roduille, pentukauppa on vilkasta, kysyntä kovaa ja jalostus ja alkuperä unohtuu. Rotua aletaan määrällisesti lisäämään ja jalostukseen käytetään siihen sopimattomia koiria, kaikki, riistavieteiltään heikotkin yksilöt pennutetaan, jopa sairaita yksilöitä käytetään. Rotu saavuttaa nousukiidossa lakipisteen ja liian moni metsästäjä saa käsiinsä heikolla riistavietillä varustetun yksilön. Rodun maine alkaa kärsiä ja moniriistaisuutensa vuoksi rupeaa häviämään valtaroduille ja yhden riistan koirille. Siinä, missä alkuun länsilaika kilpaili SM kokeissa, niin hirvi-, kuin lintupuolella ykkösenä, ja muut laikarodut sille altavastaajina, niin nopeasti alkoi käänne tapahtua toiseen suuntaan. Länsisiperianlaika jäi ensin altavastaajaksi ja lopulta lähes kokonaan pois arvokisoista.

Nyt länsilaikojen rekisteröintimäärät ovat suorastaan romahtaneet, ja vähätkin pentueet jakautuneet lähes vietittömiin seurakoiriin ja muutaman rotuunsa uskovan, niiden terveyttä ja riistaviettiä vaalivan omistajan ja kasvattajan metsästäviin koiriin. Koekäynnit ovat lähes nollatasolla ja yhä useampi pitkäaikainen länsilaika harrastaja siirtyy muihin rotuihin.

Länsilaikojen jalostus polkee paikoillaan ja hätähuuto on jo aikoja sitten tukahdutettu yleisellä tasolla ja ylemmältä taholta. Metsästäville, riistaviettisille länsilaikoille on alkanut kuolinkellot soimaan.

Pitkään on ollut puhetta, että jotakin pitäisi tehdä, yrittää edes jollakin tasolla pelastaa ja säilyttää tämä upea rotu, nostaa sen arvostus ja tuoda näkyvyyttä sille tasolle, joka rodulle kuuluu. 

Alkuvuonna 2021 pieni joukko innokkaita länsilaikoilla metsästäviä ihmisiä, sekä aloittelevia kasvattajia alkoi todenteolla puuhailla toimintaa länsilaikojen hyväksi, alkuun tuntui, että asia kuolee ja kuivuu kasaan jo alkumetreillä. Kiistoja siitä, pitäisikö yrittää virallista tietä vaikuttaa, vai pitäisikö erkaantua ja lähteä erillisenä yhdistyksenä ja yrittää ruveta ajamaan länsilaikojen asiaa.

Lopulta pieni, mutta sitäkin innokkaampi porukka totesi, että mikä on oleellisin asia meille kaikille; se on metsästys! Millä tavoin parhaiten ruohonjuuritasolta voidaan vaikuttaa ja tehdä asioita rakkaudesta rotuun? Tietenkin metsästää ja järjestää kokeita, luoda kotisivuja sekä muita sosiaalisia kanavia, joilla rodun alkuperäistä tarkoitusta tuodaan esille. Kaikille oli heti selvää, että vaikka paneudumme myös jalostukseen ja kasvatukseen, niin emme lähde kilpajuoksuun rotuyhdistyksen kanssa, vaan pysyttelemme ja keskitymme vain ja ainoastaan metsästyskäytössä aktiivisesti oleviin koiriin ja pyrimme tarjoamaan näiden koirien omistajille mahdollisuuden päästä mukaan toimintaan länsilaikojensa kanssa, ja kehittää sitä.

Sunnuntaina 21.2.2021 kokoonnuttiin perustamaan länsilaikoilla metsästäville oma metsästysseura, se oli se, mitä haettiin, toimintamuoto, joka parhaiten palvelee metsästäjiä koirineen.

Perustajajäseninä olivat mukana Ronja Valkeala Oulusta , joka pisti pyörät pyörimään, kutsui porukan koolle ja alettiin tosissaan työstämään seuran perustamista, Jenni Salmi Alajärveltä otti vastuulleen logon suunnittelun ja käytti piirrosten mallina Karangon Ninjaa, Mira Hjelm Jokioisilta sai harteilleen kirjanpidon ja talouspuolen, Paul Vikman Jokioisilta, oli mukana antaen oman näkemyksensä nimenomaan metsästysseura toiminnan kannalta, sekä allekirjoittanut Sirkku Valkeala, joka antoi seuralle "kodin" ja osoitteen.

Todellisuudessa tämä yhtenäinen porukka teki yhdessä kaiken, vaikka jokainen otti osa-alueita vastuulleen, niin nimi, logo, säännöt, kotisivut, perustamiskirjat ja muut asiat tehtiin kuitenkin porukalla ja yhdessä, innostuneena ja huumorilla höystettynä. Tälläisessä hengessä seura sai alkunsa ja meidän kaikkien toive on, että sellaisena seuran henki säilyy tulevaisuudessakin.

Vielä kiitos sanat Pasi Hiltuselle Tuusniemeltä, joka jo aiemmin oli kylvänyt siemenen ajatuksesta perustaa metsästysseura, oikoluki sääntöjä ja oli aina puhelimen tavoitettavilla, kun erilaisia asioita pohdittiin.

Tämä toistaiseksi maaton metsästysseura on toivottavasti se koti niille kaikille, jotka oikeasti uskovat ja toivovat parasta sekä rakastavat länsilaikoja. Haluavat tehdä oman rotunsa eteen töitä jotta se saadaan nostettua takaisin arvostettujen metsästyskoirien joukkoon.

Näillä sanoin, emme enää tämän jälkeen katso historiaan, vaan suuntaamme kaiken tarmon tulevaan ja rodun eteen tehtävään työhön.

Seuran ensimmäinen virallinen hallitus:

PJ ja sihteeri, Ronja Valkeala, Oulu

VaraPJ ja -sihteeri, Jenni Salmi, Alajärvi

Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja, Mira Hjelm, Jokioinen

Jäsen, Paul Vikman, Jokioinen

Jäsen, Sirkku Valkeala, Pyhäntä